ArkRex_kuvat-verkkosivu-FB_AmosRex

Ark Rex -arkkitehtuurielokuvafestivaali
Utopiat, unelmat ja tulevaisuuden haasteet
25.–28.11.2021
Arkkitehtuurimuseo & Bio Rex – Amos Rex, Helsinki

 

Tutustu ennakkoon elokuviin alla.
Festivaalin koko ohjelmisto ja aikataulu julkistetaan 1.11.2021, jolloin myös lipunmyynti alkaa.

Sveitsi 2018
85 min
Ohjaaja: Christoph Schaub

Sveitsiläisohjaaja Christoph Schaub tunnetaan myös arkkitehtuuriin liittyvistä dokumenttielokuvistaan. Elokuvassa Architecture of Infinity tapaamamme arkkitehdit ovat Peter Zumthor, Alvaro Siza Vieira ja Peter Märkli sekä taiteilijat James Turrell ja Christina Iglesias. Mukana on myös virtuoosirumpali Jojo Mayer. Pääsemme niin Ranskaan, Portugaliin, Espanjaan kuin Sveitsiin ja jopa Ruotsiin Skogskyrkogårdenin hautausmaalle. Näemme huikaisevan kauniita paikkoja ja rakennuksia. Kertomus on samalla matka henkisyyteen halki tilan ja ajan.

Filmin henkilöt edustavat kukin alansa huippua. Heidät näemme omissa työympäristöissään – piirroksineen, paperipinoineen, tuhkakuppeineen kaikkineen. Ohjaajaa on kiehtonut se, kuinka Alvaro Siza aamuisin peittää tupakkapaketin varoituskuvan arkkitehtonisella piirroksella, kuin uhmatakseen kuolevaisuutta ja aikansa rajallisuutta.

Medianäkyvyyttä tavoittelevan nykyarkkitehtuurin ja aikamme visuaalisen hälyn keskellä sielu lepää tämän elokuvan seurassa. Henkisyys voi todellakin olla läsnä arkkitehtuurissa, eikä suinkaan yksin sakraalitiloissa. Ohjaaja itse pitää mm. Zürichin rautatieasemahallia eräänlaisena äärettömyyden tilana ja paikkana, joka jo yli sata vuotta sitten oli antamassa merkityksiä uutta aikaa edustaneelle junalla matkustamiselle. Sielukkailla ja tavanomaisen tuolle puolen kohottavilla tiloilla ja paikoilla on aina oltava sijansa ihmisten elämässä, uskonnosta ja maailmankatsomuksesta riippumatta.

Kanada 2018
81 min
Ohjaaja Joseph Hillel

Joseph Hillelin elokuva City Dreamers esittelee neljä kerrassaan huikeaa naista. He ovat Phyllis Lambert, Blanche Lemco van Ginkel, Cornelia Hahn Oberlander ja Denise Scott Brown. Heidän uransa ja ammattinimikkeensä ovat moninaiset: arkkitehti, puutarha- tai maisema-arkkitehti, kaupunkisuunnittelija, kuraattori, yliopisto-opettaja/kouluttaja/valistaja ja aktivisti. Kaikilla on takanaan merkittäviä saavutuksia mutta myös kokemuksia ajasta, jolloin naisten on nähty olevan näissä ammateissa toisarvoisia. Silti he ovat jättäneet näkyviä ja huomattavia jälkiä jo viime vuosisadan rakennustaiteeseen ja kaupunkien historiaan.

Kaikilla neljällä on kokemuksia työskentelystä nimekkäiden arkkitehtien kanssa. Heitä ovat Mies van der Rohe, Le Corbusier, Louis Kahn ja Robert Venturi. Scott Brownille jätettiin jakamatta maailman merkittävin Pritzker-arkkitehtuuripalkinto siitä huolimatta, että hän ja palkittu Venturi olivat työpari. Tämän päivän näkökulmasta kyseessä oli skandaali.

Nämä naiset tekevät vieläkin töitä ja ovat aktiivisia, kuten Phyllis Lambert perustamassaan Kanadan arkkitehtuurikeskuksessa. Elokuvan tekijää on innoittanut ennen kaikkea tapa, jolla he ovat omistautuneet pohtimaan sitä, miten tehdä kaupungeista inhimillisiä ja kaikenlaisia kansalaisia palvelevia ja iloa tuottavia paikkoja. Heidän työnsä on vaatinut suunnatonta määrätietoisuutta ja itsensä likoon laittamista. Siinäkin nämä henkilöt ovat onnistuneet, suorastaan esimerkillisesti.

Berliini 2019
100 min.
NOW Collective
Ohjaus ja käsikirjoitus: Nico Weber

Saksalainen dokumenttielokuva kertoo Rügenin saarelle toteutetusta lomaparatiisista. Kilometrien pituinen ja yllättävän modernistinen Prora ei kuitenkaan ehtinyt toimia alkuperäisessä, kansallissosialismia palvelevassa tehtävässään. Muistomerkkinä arkkitehtuurin käyttämisestä propagandan välineenä sillä on nyt huikea tarina kerrottavanaan.

Ja kas, Prorassa vietetään vihdoin myös lomia. Sitä ennen sen yli ovat pyyhkineet niin fasismi, toinen maailmansota kuin DDR:n eli sosialismin aika. Ajan hammas on myös ehtinyt rouskutella ja nakerrella nurkkia. Purettavaksi Prora on sen sijaan liian suuri.

Tänään puhuu myös sijoittajien ja majoittajien maailma, sillä Proraan on tehty mm. loma-asuntoja. Paikan historian tallentamisella ja kartoittamisella eli Proran omalla dokumenttikeskuksella on kokonaisuudessa myös oma paikkansa ja tehtävänsä.

Ohjaaja Nico Weberin ja työryhmän dokumentti tuo nähtäväksi ja kuultavaksi kerroksellisen tarinan mittavasta rakennelmasta, joka sittenkin saa taas katsoa tulevaisuuteen. Valtava kompleksihan ei itsessään ole tehnyt mitään pahaa. Tekijöiden lähestymistapa ei ole lineaarinen vaan monisuuntainen. Pääsemme sekä kuvausryhmän kanssa että arkistomateriaalin myötä niin Italiaan kuin Yhdysvaltoihin ja kurkistamaan aikaan, jolloin Berliiniin rakennettiin muuri. Mutta ketkä laitettiinkaan töihin – ja mistä syystä?

Palkittu dokumentti on vavahduttava, mutta katsojalle samalla myös vapauttava.

Bangladesh 2018
Kesto: 107 min.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Sundaram Tagore

Oxfordissa taidehistoriaa opiskellut, Intian Kalkutassa syntynyt Sundaram Tagore sai nuorena apurahan, joka innosti häntä tutustumaan myös Bangladeshin hallintokeskukseen Dhakassa. Arkkitehti Louis Kahnin (1901–1974) suurella intensiteetillä luoma ja rakentajien yhtä suurella vaivalla rakentama kokonaisuus teki häneen järisyttävän vaikutuksen. Tagoren oli pakko ottaa selvää siitä, miksi tuo maaginen paikka on juuri sitä mitä se on.

Hänen käsikirjoittamansa ja ohjaamansa elokuva Louis Kahn´s Tiger City on huikea kertomus eräänlaisesta löytöretkestä: mitä kaikkea Saarenmaalla syntynyt, mutta sittemmin Yhdysvaltoihin muuttanut ja vasta kypsemmällä iällä todellisen arkkitehti-identiteettinsä tavoittanut Kahn oli kokenut? Mikä kaikki nähty ja tehty on muokannut Sher-e-Bangla Nagarista eli Tiikerien kaupungista ja melkein kuin taivaista sijoillensa veden keskelle pudonneista rakennuskappaleista muodostuvan ainutlaatuisen paikan?

Pääsemme kiehtovalle matkalle Bangladeshin historiaan ja maan traagisiinkin vaiheisiin. Vierailemme Kahnin läheisesti tunteneiden ihmisten luona ja paikoissa, jotka olivat jättäneet myös Kahniin omat jälkensä. Kuulemme katkelmia hänen legendaarisista luennoistaan ja saamme kutsun lähteä ohjaajan kanssa vaeltamaan niin Philadelphian, Venetsian, Rooman kuin Ateenankin katuja.

Elokuva on eräänlainen unenomainen matka todellisen arkkitehtuurin ytimeen.