Ajatus silloisen, vuodesta 1965 Amos Andersonin liike- ja asuintalossa toimineen Amos Andersonin taidemuseon muutosta uusiin tiloihin syntyi keväällä 2013. Ensimmäisissä hahmotelmissa museon tilaohjelmaa sovitettiin Lasipalatsiin ja viereiseen Turun kasarmiin (vanha linja-autoasema).

Nykyaikaisten näyttelytilojen rakentaminen suojeltuihin vanhoihin rakennuksiin osoittautui kuitenkin haasteelliseksi. Niinpä päädyttiin konseptiin, jossa uusi museo sijoittuu pääosin uudisrakennukseen aukion alle.

Lasipalatsi

Liikehuoneistoja, ravintoloita ja elokuvateatterin sisältävä, alun perin tilapäiseksi rakennukseksi suunniteltu Lasipalatsi valmistui vuonna 1936 olympialaisten kisavieraita palvelemaan. Rakennuksen suunnittelusta vastasi arkkitehtuuriopiskelijakolmikko Viljo Revell, Heimo Riihimäki ja Niilo Kokko. Rakennus on aikansa ennakkoluulottoman uuden arkkitehtuurin tyylipuhdas edustaja – funkkishelmi, joka on säilyttänyt nuorekkaan lennokkuutensa.

Vuosien saatossa Lasipalatsin hohto pääsi himmenemään. Ansiokas peruskorjaus pari vuosikymmentä sitten palautti sen Helsingin arvorakennusten joukkoon. Amos Andersonin taidemuseo täydentää tätä ja antaa Lasipalatsille virtaa pitkälle tulevaisuuteen.

Kolmen vuosisadan arkkitehtuuria

Yhteys menneen ja nykyisen välillä loi kiehtovan lähtökohdan uuden museon muotoilulle. Alueen vanhin kerrostuma on 1800-luvun Turun kasarmin talousrakennus aukion länsisivulla. Viime vuosisataa edustavaan Lasipalatsiin sijoittuvat uuden taidemuseon sisäänkäynnit auloineen, hallinnon työtilat sekä elokuvateatteri Bio Rex. Modernit näyttely- ja työtilat on toteutettu aukion alaiseen uudisrakennukseen, jonka veistoksellinen hahmo tuo paikkaan uuden vuosisadan – yhtä päättäväisesti kuin Lasipalatsi aikoinaan.

Teräsbetoniset paikalla valetut kupoliholvit kattavat uudet näyttelysalit. Holvimuoto on rakenteellisesti optimaalinen ja mahdollistaa laajat pilarittomat tilat, joiden joustavuus on ensiarvoisen tärkeää. Harkittuihin suuntiin avautuvien kattoikkunoiden kautta syntyy näkymiä ympäristön tunnistettaviin yksityiskohtiin, kuten aukion keskellä sijaitsevaan piippuun. Näin syntyy kontakti maanalaisen museon ja ympäröivän kaupungin välille.

Aukion uusi elämä

Lasipalatsinaukio on hieno kaupunkitila. Lähtötilanteessa aukion ympäristö ja sen käyttö jättivät kuitenkin toivomisen varaa. Taidemuseo jalostaa alueen antaen sille uuden identiteetin. Tavoitteena oli luoda ainutkertainen ihmisten kohtaamisen, oleskelun ja kaupunkitapahtumien paikka.

Taidemuseon lempeästi kaartuvat kupolit rajaavat aukiolle erilaisia mittakaavoja vaihtelevia toimintoja varten. Kumpumaiset muodot ovat kallistuksiltaan pääosin maltillisia mahdollistaen kulkemisen niiden päällä. Ne toimivat katsomoina, estradeina tai vapaan oleskelun alustoina. Ravintolaterassit säilyvät rikastuttamassa toimintojen kirjoa. Myös tasaista aukiotasoa jää kattokumpujen ympärille runsaasti, erityisesti Turun kasarmin puoleiselle sivulle. Näille alueille voidaan toteuttaa tapahtumien vaatimia väliaikaisia rakennelmia.

Museon myötä rakentuva aukion jäsentely takaa houkuttelevan viihtyisän kaupunkikuvallisen ilmeen myös kaupunkitapahtumien välisinä ajankohtina.

/Asmo Jaaksi
JKMM Arkkitehdit