Taide liikuttaa tai on liikuttamatta meitä tavoilla, joita emme itsekään aina oikein ymmärrä, saati osaa sanoittaa. Musta tuntuu, toistaiseksi on Amos Rexin ensimmäinen taidemuseon kokoelmia näin laajasti esittelevä näyttely ja se menee teosten kautta tunteisiin. Näyttelyyn valikoidut yli sata teosta johdattelevat kävijät eristäytyneisyydestä empatiaan ja hurmoksesta nostalgiaan. Mitä ikinä teosten äärellä tunnemmekaan, voisimme kenties lähestyä niitä samalla asenteella kuin Juhani Linnovaaran teoksesta Utelias (1969) kurkisteleva, kiehtovan määrittelemätön olento: eteenpäin nojautuen, aistit auki.
Näyttely on saanut leikittelevän nimensä Kari Cavénin saman nimiseltä, monimerkityksiseltä teokselta (1990) ja se viittaa myös tunteiden liukuvuuteen ja hetkellisyyteen. Näyttelyn viisi teemaa kietoutuvat erilaisten tunteiden ympärille, mutta myös toisiinsa. Pinnanalaisista, tukahdutetuista mielenmaisemista liu’utaan taiteen herättämän henkisyyden kautta nostalgiaan, kielelliseen tunteiden ilmaisuun sekä materiaalien ja eri aistien välityksellä syntyvään tunnelmaan. Jokainen voi astella näillä risteävillä poluilla omaa kokemustaan kuunnellen.
Museo ei olisi museo ilman kokoelmia – koko museolaitos on oikeastaan saanut alkunsa ihmisen luontaisesta keräilyn tarpeesta. Sillä, kuka kerää ja millä perusteella, sekä sillä, mitä asetetaan esille näyttelyihin, on luonnollisesti suuri merkitys. Kokoelmateosten keruuseen ja esittämiseen liittyykin aina vallankäyttöä. Tehdyillä valinnoilla rakennetaan tulevaisuuden taidehistoriaa ja sitä kautta käsitystämme ympäröivästä maailmasta. Samalla kokoelmat piirtävät – näyttelyohjelmiston ohella – myös museon omaa yksilöllistä muotokuvaa. Amos Rexin hallinnoima Föreningen Konstsamfundetin taidekokoelma koostuu yli 6 000 teoksesta. Sen perustana on ollut liikemies, sanomalehtikustantaja ja taidemesenaatti Amos Andersonin (1878–1961) keräämä noin 400 teoksen kokoelma. Keväällä 2023 Helsingin Yrjönkadulla avautuneessa kotimuseossa Amos Andersons Hemissä sekä Kemiönsarella Söderlångvikissä on pysyvästi esillä enimmäkseen vanhempia teoksia juuri Amos Andersonin keräämästä kokoelmasta.
Amos Rexin laaja ja kattava kokoelmanäyttely esittelee yli 100 kokoelman teosta 76 taiteilijalta 1960-luvulta nykyhetkeen saakka. Näyttelyssä nähdään monipuolisesti maalauksia, installaatioita, veistoksia, videotaidetta, valokuvia ja äänitaidetta.
Näyttelyn ovat tunteella ja taidolla kuratoineet Kai Kartio, Krista Mamia, Kaj Martin ja Katariina Timonen.
Näyttelyn taiteilijat ovat
Martti Aiha, Petri Ala-Maunus, Henni Alftan, Ville Andersson, Pia Backström, Juhana Blomstedt, Elina Brotherus, Kari Cavén, Maria Duncker, Saara Ekström, Carolus Enckell, Leonora Fredriksson, Susanne Gottberg, Kaisaleena Halinen, Tiina Heiska, Heli Hiltunen, Ylva Holländer, Kari Huhtamo, Petri Hytönen, Kauko Hämäläinen, Icelandic Love Corporation, Petra Innanen, Aarne Jämsä, Keiken, Kaisu Koivisto, Matti Kujasalo, Jarmo Kukkonen, Tiina Laitanen, Ahti Lavonen, Henrika Lax, Juhani Linnovaara, Liisa Lounila, Jan Olof Mallander, Åke Mattas, Elina Merenmies, Ernst Mether-Borgström, Marika Mäkelä, Viljo Nieminen, Lars-Gunnar Nordström, Thomas Nyqvist, Perttu Näsänen, Hans Op de Beeck, Sara Orava, Paul Osipow, Kalervo Palsa, Roland Persson, Caroline Pipping, Pauno Pohjolainen, Vesa-Pekka Rannikko, Raimo Reinikainen, Anna Retulainen, Hans Rosenström, Eino Ruutsalo, Janne Räisänen, Emma Rönnholm, Stiina Saaristo, Maiju Salmenkivi, Pia Salo, Timo Sarpaneva, Kim Simonsson, Carl-Erik Ström, Mari Sunna, Risto Suomi, Aimo Taleva, Oona Tikkaoja, Tommi Toija, Anu Tuominen, Minna Tuominen, Pauliina Turakka Purhonen, Marianna Uutinen, Kari Vehosalo, Camilla Vuorenmaa, Viggo Wallensköld, Jan Kenneth Weckman, Sofia Wilkman ja Henry Wuorila-Stenberg.
Breathe – niinku hengitä
Amos Rexin sarjakuvakirja
Miten taidemuseossa (tai maailmassa ylipäätään) kuuluisi olla? Ja miksi taide on niin outoa? Entä jos ei tajua mitään?
Lumi ja Niki, 14 vuotta ja best friends forever, lähtevät Helsinkiin katsomaan Lumin serkun teosta, joka on valittu (!!!) mukaan ison taidemuseon näyttelyyn. Taidemuseo ei olekaan ihan sitä, mitä Niki ja Lumi olivat ajatelleet.
Breathe – niinku hengitä sarjakuvakirjassa pohditaan, miltä aikuisten museomaailma näyttää nuoren silmin. Ennen kaikkea se kuitenkin kertoo siitä, miten tärkeää on jakaa parhaan kaverin kanssa innostumiset, pettymykset, ahdistuksen tunteet ja tietenkin sipsipussi.
Kirjan kirjoittajat Melanie Orenius ja Laura Porola ovat kuvataidekasvattajia meillä taidemuseo Amos Rexissä. Museon kävijöiden ja työntekijöiden aidoista kohtaamisista inspiroituneet kohtaukset heräävät eloon Ulla Donnerin kuvittamana.
Vaikka Lumin ja Nikin vierailu voisi tapahtua missä tahansa museossa, tietyt kirjassa esitellyt taideteokset ovat esillä yksinomaan nykyisessä näyttelyssä Musta tuntuu, toistaiseksi 8. syyskuuta asti.
