The Secret Capital of EGS:
1. Tuomiopäivän kello
Missä: AMOS REXIN kellotorni, Lasipalatsinaukio, MANNERHEIMINTIE 22–24
Kello raksuttaa tornissaan eteen ja taakse. Tällä vanhalla kauppapaikalla eri ajat ovat sekoittuneet ja historiaa on maalattu kaduille ja tornin kylkiin.
Aloitamme kierroksen EGSin tasavallan pääkaupungin porteilta, katoksen suojasta jos kesäsade sattuu yllättämään.
Kello lyö tornissa ääneti, mutta ei koskaan täsmälleen. Tämä aukio on kulkijoiden ja kaupparatsujen paikka. Omistajaa ovat eri aikoina vaihtaneet pienet savinokareet ja tuliliemet, ja kulkupelit onnikoista sähköpotkulautoihin ovat kantaneet tänne tulijoita kaukaa ja lähempääkin. Kesäöinä ilma on tuoksunut kuumalta asfaltilta ja mereltä, sekoitukselta spraymaalia, savuja ja märkiä villatakkeja.
Täältä on lähdetty sotaa pakoon ja tänne on tultu sotien alta, repuissa on kannettu rakkaiden valokuvia, reissukirjoja ja uutta luovia maaleja ja tusseja. Aukion kellotorni on todistanut pienempiä ja suurempia maailmojen järistyksiä. Moni juhlija on tarkistanut tornista, ehtikö viimeinen yöbussi jo mennä, ja välillä historian ratkaisevat käännekohdat ovat piirtyneet tornin kylkiin.
Kello ei aina liiku tasaisesti, ja välillä eri ajanlaskujen polut risteävät. Niin kävi esimerkiksi eräänä talvena 1980-luvun lopulla, kun Helsingissä elettiin kylmän sodan loppuvuosia ja EGSin tasavallassa heimovaellusten aikaa. Heimot kilvoittelivat omasta tilastaan kaupungin seinillä samalla kun suurvallat idässä ja lännessä mittailivat toisiaan ohjuksilla. Graffitimaalarit liikkuivat hämärtyvissä illoissa kuin sissit: kevyet reput, nopeat askeleet, omat kartat ja salamerkit.
Aikuiset pelkäsivät niin pommituksia kuin bommituksiakin.
Ydinsodan uhka tuntui leijailevan maailman yllä. Kaupungissa vakoojat kuuntelivat antenneillaan päättäjiä, ja Kekkosen haamu liikuskeli liiketiloiksi muutettujen entisten kotitalojen välisillä kujilla. Aikuiset pelkäsivät molempia sotia, niin pommituksia kuin bommituksiakin.
Vakiomaailmassa katseet olivat tuona talvena kääntyneet kahteen suurvallan johtajaan, Ronald Reaganiin ja Mihail Gorbatšoviin, ja heidän allekirjoittamaansa ohjussopimukseen, joka määräsi, että kokonainen luokka maasta laukaistavia keski- ja pitkän matkan ohjuksia piti tuhota. Sopimus oli niin poikkeuksellinen, että se pysäytti Tuomiopäivän kellon viisarit, liki viime hetkellä, sillä ne osoittivat jo kuutta minuuttia vaille täystuhoa.
Doomsday Clock oli tikittänyt vuosikymmeniä kohti puoltayötä, aina askeleen jokaisen typerän päätöksen myötä. Tuo kello mittaisi aikaa sekuntien sijaan poliittisissa päätöksissä, konflikteissa ja siinä, oppiiko ihmiskunta virheistään.
Samaan aikaan, kun Gorba ja Reagan laskivat kynät käsistään, kellotornin kylkiin maalattiin nimet, jotka eivät kysyneet lupaa keneltäkään. Asialla olivat INC-heimon nuoret taiteilijat MCD127 ja Atomik. Heimo piti päämajaansa pääkaupungin pohjoisosissa, mutta sen jäsenet olivat suvereeneja keskustan valtiaita. EGS, Fame ja koko muu katajanokkalainen Totals-heimo seurasivat mykistyneinä INC:n taiteilijoiden urotöitä.
Musta spraymaali osoitti, että historia ei liiku vain neuvottelupöydissä.
Tuona talvena MCD127 ja Atomik tekivät itsestään legendaarisia, kun he spreijasivat nimensä tornin seinään päällekkäin, koko rakennuksen korkuisina kirjaimina. Tuskin oli musta Master-spraymaali ehtinyt tarttua tornin rapattuun pintaan, kun rakenteista kuului ääni, kuin kaukaa tuleva kuulutus: ”Five! Four! Three! Two! One…”
Maa värisi ja tornin viisarit alkoivat hiljalleen ja arvokkaasti naksahdella taaksepäin. Tuomiopäivän kello oli vihdoin alkanut etääntyä tuhosta. Siihen tarvittiin kaksi rohkeaa nuorta ja Salomon-repusta kaivettu musta spraymaali. Tornin seinään ilmestyneitä nimiä ei saatu koskaan täysin poistettua. Oikeassa valossa ja mielentilassa ne näkyvät edelleen.
EGSin tasavallassa tapahtuma merkittiin muistiin hetkenä, jolloin kaksi nimeä, yksi reppu ja musta spraymaali osoittivat, että historia ei liiku vain neuvottelupöydissä. Joskus viisarien suunta muuttuu vasta, kun joku uskaltaa maalata seinään.
Tämän jälkeen ajanlaskut ovat taas erkaantuneet kauas toisistaan. Kekkosen haamu on väistynyt, ja sen tilan on ottanut hullun kuluttamisen keltainen aave. Lähellä valtava ratsastava tinasotilas valvoo ostoskassien merta.
EGSin tasavallassa kellot raksuttelevat tänäänkin rauhassa edestakaisin, ja tuomiopäivän kello on päivän puolella. Vakiomaailmassa ohjukset osoittavat taas taivaisiin, sotaherrat teroittavat sapeleitaan ja Tuomiopäivän kello näyttää minuutin ja yhden sekunnin vaille keskiyön. Kuka tänään maalaisi kyyhkyjä haukkojen joukkoon? Vakiomaailma kaipaisi taas jotakuta kääntämään kelloa taaksepäin.
Tasavallan aika
EGSin tasavallassa kellon ja vuodenaikojen pyörät pyörivät epäkeskosti niin, että kaikki kellonajat ovat totta samaan aikaan. On yö ja päivä, sata vuotta sitten, hiukan ajoissa ja vähän myöhässä, ja nyt. Tuulessa sekoittuvat kevään optimismi, kesän riehakkuus, syksyn alakulo ja talven kotoisa pimeys. Tasavallassa uskotaan tulevaisuuteen ja muistetaan mennyt, ja vaikka eletään tässä, aika on ennen kaikkea tunne, sen mittayksikkö ja tarkkuus ovat muiston voimassa.
Kun olet valmis, käännä aukiolle selkäsi ja suuntaa kohti Kansalaistoria ja Töölön järvimaisemia.
New Letters from International Penpals, 2025, sekatekniikka kankaalle, yksityiskohta.