Elämänviiva
Keväällä 2019 Amos Rex esittelee belgialaisen taidemaalari René Magritten (1898-1967) ensimmäistä kertaa Suomessa. Surrealismin johtohahmona pidetty taiteilija on erityisesti tunnettu teoksistaan, joissa arkinen todellisuus käännetään päälaelleen; omena valtaa kokonaisen huoneen, ja nenä kääntyy piipuksi. Tuttu onkin yhtäkkiä hämmentävän vierasta.
Taiteilijan surrealististen vaiheiden päämääränä oli päästä selvyyteen ihmiseen liittyvästä arvoituksesta – vastausta ihmisyyden universaalisti pohdittuun kysymykseen Magritte haki taiteensa kautta. Luotaamalla arkitodellisuutta hän koetti päästä käsiksi siinä piilevään mysteeriin.
Näyttelyssä annetaan puheenvuoro taiteilijalle itselleen: se on rakennettu Magritten luennon Elämänviiva pohjalta, jonka hän piti Antwerpenissa vuonna 1938. Tilaisuus oli yksi niistä harvoista kerroista, kun arvoituksellinen taiteilija avasi työskentelytapojaan ja taiteellisia vaikuttimiaan. Magritte oli muutoin aina kieltäytynyt selittämästä teoksiaan, jotka tarjosivat väläyksiä siitä, miltä ”maailman mysteeri” voisi kuvallisessa muodossa näyttää.
Esillä olevat teokset avaavat monipuolisesti Magritten työskentelyn kehitystä eri aikakausilla. Magritten elämänvaiheet ja ajatukset siivittävät matkaa taiteilijan vaiherikkaan uran läpi aina surrealismin esiasteista ”sikailukauteen”. Kuvataiteiden lisäksi elokuvasta kiinnostuneen taiteilijan näyttelyn oheisohjelma laajenee myös Bio Rexin valkokankaan puolelle Fantômas-mykkäelokuvasarjan muodossa.
Näyttely toteutetaan yhteistyössä sveitsiläisen Luganon taidemuseon kanssa. Näyttelyn kuraattoreina ovat toimineet belgialaiset surrealismin asiantuntijat, Charleroin valokuvamuseon johtaja Xavier Canonne sekä taidehistorioitsija Julie Waseige.
Magritten surrealismi
Surrealismi on modernin taiteen, kirjallisuuden ja elokuvan suuntaus, joka vaikutti pääasiassa maailmansotien välillä mutta jonka perintö näkyy kuvataiteessa vielä tänä päivänäkin. Liike syntyi vastalauseena realismille ja kubismille – surrealismi merkitsee sananmukaisesti todenmukaisuuden yläpuolella olemista. Liikkeen johtaja oli ranskalainen runoilija André Breton ja tunnettuihin surrealistitaiteilijoihin luetaan muiden muassa Salvador Dali ja Joan Miró. Surrealistit painottivat taiteen syntymistä ilman järjen, estetiikan ja moraalin tietoista kontrollia, ja heitä kiinnostivat unet ja psykoanalyyttinen teoria.
René Magritte belgialaisine surrealistipiireineen erosi kuitenkin joukosta käyttäessään todellisuutta välineenä kyseenalaistaessaan itse todellisuuden. Magritte ei ollut niinkään kiinnostunut alitajunnasta, vaan tutki taiteensa kautta todellisuutta epäluotettavana ja ideologisena rakenteena. Sen elementtejä pilkkomalla ja lainaamalla oli kuitenkin mahdollista lähestyä ihmisen olemassaoloon liittyviä perustavanlaatuisia kysymyksiä, Magritten sanoin ”maailman mysteeriä”.
