Still-kuva: Lotte am Bauhaus, ohj. Gregor Schnitzler, 2019, 105 min. Kuvassa Lotte (Alicia von Rittberg) ja Paul (Noah Saavedra).

Amos Rex järjestää Bauhausin juhlavuotena laajan arkkitehtuuridokumentti- ja elokuvatapahtuman. Ark Rex -tapahtuma pureutuu arkkitehti Walter Gropiuksen Weimarissa sata vuotta sitten laatimaan Bauhaus-manifestiin ja maailmankuulun Bauhausin perintöön. Se tarkastelee modernismin ja sen kiinnostavimpien arkkitehtien tuotantoa, myös pohjoismaisesta näkökulmasta. Mukana on Bauhausiin ja sen tuotantoon johdattelevien dokumenttien lisäksi draamaelokuvia sekä rakennetun ympäristön ajankohtaisiin ilmiöihin, haasteisiin ja ongelmiin pureutuvia elokuvia. Festivaalin antina ovat elokuvien ohella taustoittavat ja syventävät esitelmät.

Ohjelma

Elokuvien kieli tai tekstitys on englanti.

Tapahtuman tarkempi ohjelma ja aikataulu ilmoitetaan marraskuun alussa.

Perjantai 29.11.2019
Klo. 10–23

Puheenvuorot:

Tervetuloa
Tarja Nurmi, festivaalin kuraattori, arkkitehti
Kaj Martin, ohjelmajohtaja, Amos Rex

Film Architecture of Weimar Republic: Reflecting the spirit of time
Nadja Bartels, museonjohtaja, Tchoban Museum, Berliini (puheenvuoro on englanniksi)

Joskus tahallaankin väärinymmärretty Bauhaus
Juhana Heikonen, arkkitehti

Elokuva, arkkitehtuuri ja todellisuus
Juhani Pallasmaa, arkkitehti

Elokuvat:

Ohj. Peter Rosen, kuvaus Eric Saarinen, 2016, 68 min

Maailmankuulun arkkitehtimme Eliel Saarisen ja hänen puolisonsa Loja Saarisen poika Eero Saarinen (1910-1961) kuuluu viime vuosisadan suuriin arkkitehteihin. Mm. New Yorkin Kennedyn lentokentän TWA-rakennus, St Louisin jäntevä ja teräksinen kaaren muotoinen symboli sekä lukuisat eri yrityksille ja yliopistoille tehdyt rakennukset tekevät hänestä armoitetun toisen maailmansodan jälkeisen virtaviivaisen modernismin mestarin. Charles ja Ray Eamesin lähipiiriin kuulunut Eero Saarinen tunnettiin myös muotoilijana.

Eero Saarisen lapsista toinen, mainosalalla oman uransa luonut Eric Saarinen, on tehnyt kiehtovan, pari vuotta sitten valmistuneen elokuvan kaukaiseksi jääneestä isästään, jota lapset Eric ja Susan tämän kiireiden ja avioeron vuoksi eivät kovinkaan paljon nähneet. Äiti Lily Saarinen oli kuvanveistäjänäkin tunnettu lahjakkuus. Ajan tavan mukaan hän joutui aika lailla yksin omistautumaan lapsilleen.

Vanhempiensa erotessa Eric oli teini-ikäinen. Elokuvassa hän ikään kuin lähtee isän kuoleman jälkeen tutustumaan häneen aivan uudestaan ja vierailee kuvausryhmänsä kanssa lukuisissa tämän suunnittelemissa rakennuksissa. Niihin kuuluu keskenään täysin erilaisia mutta modernismin sulavalinjaisia periaatteita noudattavia pääkonttoreita ja kappeleita sekä vaikuttava jäähalli. Rakennuksia ympäristöineen tarkastellaan elokuvassa myös lintuperspektiivistä; kuvausten avuksi oli elokuvaa tehtäessä saatavilla myös kameroilla varustettuja huipputeknologiaa edustavia lennokkeja.

Koettuaan isänsä suunnittelemia rakennuksia ja perehdyttyään myös tämän uuteen elämään Aline Bernstein Louchheimin kanssa, Eric Saarinen on aikuisena ollut valmis ymmärtämään tämän valintoja. Hän tunnustaakin antaneensa anteeksi, koska isä oli aikansa nerokas modernin ajattelun ja arkkitehtuurin uranuurtaja.

Elokuva on nähty aikaisemmin Suomen televisiossa YLE:n Teemalla. Oikeuksiinsa se pääsee kuitenkin vasta suurella valkokankaalla.

Teksti: Tarja Nurmi, arkkitehti SAFA

ECT WHO SAW THE of the PBS American Masters series
Eero Saarinen – The Architect who saw the Future, 2016. 70 min.
Tuotanto ja ohjaus: Peter Rosen
Yhteistuottaja: Eric Saarinen

Ohj. Gregor Schnitzler, 2019, 105 min

Bauhaus-juhlavuoden kunniaksi on tehty useita dokumentteja ja elokuvia. Yksi niistä on Bauhausin autenttisille sijoille johdatteleva draamaelokuva Lotte am Bauhaus, jonka käsikirjoitus on saanut aiheensa todellisuudesta. Elokuva kertoo lahjakkaasta huonekalupuusepän tyttärestä, joka Weimarissa ihastuu väkevän iloisiin Bauhausin opiskelijoihin ja isäänsä uhmaten pyrkii ja pääsee koulun oppilaaksi.

Lahjakas Lotte joutuu kuitenkin kokemaan sen, että huolimatta alkuperäisestä ja Bauhaus-manifestin hengen mukaisesta tasa-arvon ihannoinnista, ei naisille oikein osattaisi antaa sijaan vaikkapa arkkitehteina. Päähenkilö on kuitenkin vahvasti mukana mm. Weimariin toteutetun Haus am Horn -nimisen koetalon suunnittelussa. Monipuolisesti lahjakkaan naisen elämän ja uran kanssa ei kuitenkaan ollut tuona aikana helppoa.

Tarina pohjautuu autenttisiin tapahtumiin. Lottellakin on vastineensa todellisuudessa. Hän oli Alma Siedhoff-Buscher, joka kehitteli mm. Bauhausin kuulun leikkikalupalikkasarjan.

Draamaelokuvan vahvin anti on se, että kertomus on kuvattu autenttisissa ympäristöissä eli niissä rakennuksissa, joissa koulu alun perin toimi, sekä Weimarissa että Dessaussa. Pääsemme myös bauhauslaisten kuuluisiin juhliin ja tutustumaan niihin kaupunkeihin ja seutuihin, joista legendaarisen taide-, muotoilu- ja arkkitehtuurikoulun kertomus sata vuotta sitten alkoi. Weimarin tasavallan kausi 1919-1933 oli sekä uuden demokratian että väkevän uuden kulttuurin mutta myös poliittisen turbulenssin aikaa.

Mukana on useita tunnettuja saksalaisia näyttelijöitä, jotka itsekin kertoivat innostuneensa paikoista ja rakennuksista, joissa suurelle yleisölle tarkoitettu televisioelokuva on kuvattu.

Teksti: Tarja Nurmi, arkkitehti SAFA

Lotte am Bauhaus, 2019. 105 min.
Ohjaus: Gregor Schnitzler
Rooleissa mm. : Noah Saavedra, Alicia von Rittberg, Jörg Hartmann, Nina Gummich
Tuotanto: MDR, Das Erste

Ohj. Duki Dror, 2011, 71 min

Ohj. Niels Bolbrinker & Thomas Tielsch, 2018, 95 min

Lauantai 30.11.2019
Klo. 11–21.30

Elokuvien esittelyt:

Kajsa Andersö, ohjaaja ja Tomas Boman, kuvaaja (puheenvuoro on ruotsiksi)

Sarah Bitter, arkkitehti (puheenvuoro on englanniksi)

Thomas Haemmerli, ohjaaja (puheenvuoro on englanniksi)

Elokuvat:

Konsepti Sarah Bitter, 2018, 30 min

Ohj. Thomas Haemmerli, 2018, 98 min

Sveitsiläinen toimittaja Thomas Haemmerli on ryhtynyt myös elokuvantekijäksi. Hänen hauska, omakohtainen kertomuksensa on ikään kuin asumisuralurjuksen henkilökohtainen synnintunnustus.

Haemmerli on nuorempana osallistunut lukuisiin mielenosoituksiin, ollut valtaamassa taloja ja joutunut jopa virkavallan pidättämäksi. Ryhdyttyään toimittajaksi ja päästyään kansainvälisiin hyvätuloisiin ja trendikkäisiin tehtäviin hän on myös asuskellut eri puolilla maailmaa, Etelä-Amerikkaa myöten.

Dokumentissa hän näyttää kuinka myös Zürichin kaunis keskusta ajateltiin ja jopa suunniteltiin korvattavaksi rumilla betonirakennuksilla, ”poks poks poks”, ja kuinka kaupunkiin vuosikymmeniä myöhemmin alkoi kuin varkain ilmaantua yhä hienompia ja hinnakkaampia asuntoja ja alueita. Meneillään oli gentrifikaatio.

Pääsemme Haemmerlin kanssa eri filmiarkistoihin, perheen koteihin ja jopa Tbilisistä hankittuun sympaattiseen mutta hankalasti korjattavaan sijoitusasuntoon. Kansainvälisesti liikkuvat ja laajakaistayhteyden ansiosta missä vaan työskentelevät nomadit ja luovan luokan kevyesti maailman pulmia tiedostavat edustajat ovatkin itse osana suurempaa ongelmaa. He toimivat kuin aurankärkinä vanhojen kaupunginosien asuntojen hintojen vedättämisessä korkeammiksi. Gentrifikaatioksi kutsutun ilmiön kärkijoukon asuinsijoilla ihmiset katukuvassa ovat kokonaan uusia. Lattekahvilat, artesaaniolutbaarit ja kustomoituja polkupyöriä myyvät firmat löytyvät kulmilta. Postinumerokin on statusta antava.

Filmi on itseironinen, valaiseva ja hauska. Sen käsittelemät aiheet ovat mm. arkkitehtuuri, tiivistäminen, asuttavat tilat, vieraiden pelko ja kaupunkisuunnittelu sekä juuri nyt trendikäs kaupunkikehitys. Elokuva ruoskii sopivasti sekä ulkomaalaispelkoista konservatiivista oikeistoa että sitä osaa vasemmistosta, joka on varustettu yllättävän konservatiivisella arkkitehtuurimaulla.

Teksti: Tarja Nurmi, arkkitehti SAFA

I am Gentrification – Confessions of a Scoundrel. 2017. 99 min.
Käsikirjoittaja ja ohjaaja: Thomas Haemmerli
Tuotanto: Ican Films ja SRF

Ohj. Andrei Dascalescu, 2016, 80 min

Huoli ympäristöstä on saanut Euroopan huolestumaan myös hiilikaivoksista. Esimerkiksi Saksan Ruhrin alueella kaivostoimintaa on ajettu alas jo vuosia sitten.

Romanian vanhimman hiilikaivoksen ympärille ja paikassa nimeltä Petrila on muodostunut kokonainen pieni kaupunki rakennuksineen ja yhteisöineen. Kun maa liittyi Euroopan unioniin, alkoi puhe kaivostoiminnan lopettamisesta. Sikäläisten mahtimiesten helpolta kuulostavana ratkaisuna olisi ollut kieltää koko toiminta. Ideana olikin EU:n mittavilla tukirahoilla lakaista maan tasalle koko Petrila betonielementtirakennuksineen ja kaivostoiminnan tarvitsemine historiallisine rakennelmineen.

Ohjaaja Andrei Dascalescu on käsikirjoittanut riemastuttavan dokumenttielokuvan ihmisten, anarkian sekä taiteen hedelmällisestä liitosta. Saamme tuntuman sellaisen paikkakunnan elinvoimasta, joka on kätköissä Transilvanian takamailla. Pääsemme jopa hiilikaivoksen uumeniin aivan oikeiden kaivosmiesten kanssa.

Entinen kaivoksen työntekijä Ion Barbu on sielultaan myös taiteilija. Hän ryhtyy lähisukulaisten, asukkaiden ja kaivosmiesten tuella puolustamaan sekä yhteisöään että kaivoshistorian rakennuksia ja koneita. Avuksi saadaan rakennussuojelun asiantuntija, pääkaupungissa toimiva kaunis naisarkkitehti. Hän ottaa sydämen asiaksi puolustaa Petrilan rakennuksia, asukkaita sekä näiden asuinympäristöä.

Myös modernismin perinnöksi luettavilla, sosialismin ajan betonielementtirakennusten täyttämillä paikoilla ja niiden ihmisillä on tämänkin elokuvan myötä toivoa. Hilpeän anarkistinen taide voi parhaimmillaan olla yhteisön uljas apuväline taistelussa yhteisön puolesta.

Teksti: Tarja Nurmi, arkkitehti SAFA

Planeta Petrila 2016. 80 min.
Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Andrei Dascalescu
Tuottaja: Anamaria Antoci

Ohj. Kajsa Andersö, 2018, 59 min

Tuore ruotsalainen dokumenttielokuva tarkastelee kaksivaiheisen arkkitehtuurikilpailun ehdotusten laatimista. Saamme kutsun katsomaan Ruotsin tunnetuimman arkkitehdin, Gert Wingårdhin toimistoa, jossa päästään jopa kilpailun haastavaan loppuvaiheeseen.

Kyse on Tukholman Blasieholmenille ajatellusta Nobel-keskuksen uudisrakennuksesta paikalla, joka sijaitsee välittömästi Nationalmuseetin takana. Kovatasoisen arkkitehtuurikilpailun voitti lopulta englantilainen arkkitehti David Chipperfield toimistoineen.

Ohjaaja ja kuvaaja seuraavat ruotsalaistoimiston työskentelyä kumpaisenkin kilpailuvaiheen kimpussa. Pääsemme myös arvokkaisiin juhliin ja Wingårdhien Göteborgin lähellä sijaitsevaan kesäpaikkaan lempinimeltään Torpet. Gert pohdiskelee kollegoidensa kanssa kilpailulle valittua paikkaa ja sitä, onko arkkitehtuurikilpailun kakkosvaiheessa noudatettava ensimmäisen vaiheen periaatteita vai voidaanko ehdotus ajatella täysin uudelleen. Elokuvan nimi tuleekin toimiston tavasta ratkaista tämä ongelma.

Katsojalle, joka ei tunne arkkitehtien työskentelymetodeja, dokumentti antaa paljon tietoa jalustalle nostetun ammattikunnan työympäristöstä ja uupumattomasta tavasta hioa suunnitelmia ja kilpailuehdotuksia. Alan huipulla myös kilpailu on kovaa ja päivät välillä pitkiä, mutta toimistoon täytyy olla mukava tulla. Tämän päivän suunnittelutyö on suuressa määrin yhteistyötä. Jonkun on kuitenkin osattava sanoa se viimeisin sana.

The Nobel Snowflake on poikkeuksellisen kiinnostava ja ajankohtainenkin sikäli, että se panee miettimään, kuinka monta uutta ja ns. ikonista suurta rakennusta tai rakennelmaa voidaan mahduttaa historialliseen ja merelliseen ympäristöön. Ruotsissa hanke, rakennuksen ehdotettu sijainti sekä kilpailun lopputulos ovatkin herättäneet poikkeuksellisen voimakasta keskustelua, sekä asiantuntijoiden että kansalaisten piirissä.

Teksti: Tarja Nurmi, arkkitehti SAFA

The Nobel Snowflake. 2018. 59 min.
Ohjaaj: Kajsa Andersö
Kuvaus: Tomas Boman

Ohj. Hans Christian Post, 2017, 54 min

Lisäksi:

Bio Rexin lämpiössä esitetään erikseen tapahtuman teemaan liittyviä videoita ja elokuvia. Nämä esitykset ovat yleisölle ilmaisia.

Planeta Petrila 2016. 80 min. Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Andrei Dascalescu.

Liput

Yhden päivän lippu
Aikuiset 20 €
Opiskelijat, eläkeläiset & lapset 15 €

Kahden päivän lippu
Aikuiset 30 €
Opiskelijat, eläkeläiset & lapset 25 €

 

Festivaali on toteutettu yhteistyössä Arkkitehtuurimuseon ja Goethe-Institut Finnlandin kanssa.

Tapahtumaa ovat tukeneet ATL Arkkitehtitoimistojen liitto ja Suomen arkkitehtiliitto Safa.