Havainnekuva. Kim Simonsson: Vaeltaja, 2022. Kuva: Kim Simonsson 
Havainnekuva. Kim Simonsson: Vaeltaja, 2022. Kuva: Kim Simonsson 

Sammallapset ovat itsenäisiä, eivätkä he tarvitse aikuisten apua.
– Kim Simonsson

Amos Rexin sisäpihalla, Lasipalatsinaukiolla ja Lasipalatsin Bio Rexin terassilla esillä olevat Sammaljätit ovat ensimmäisiä Kim Simonssonin teoksia, joita nähdään ulkona Helsingin keskustassa. Alun perin ranskalaista lille3000-festivaalia varten valmistetut jätit jatkavat Helsingistä matkaansa syksyllä, jolloin he asettuvat pysyvästi Kemiönsaareen Söderlångvikin kartanon metsikköön.

Kim Simonssonin Sammaljätit muodostavat fantasianomaisista lapsihahmoista koostuvan yhteisön. Taiteilija on antanut jokaiselle lapselle oman tehtävän, jotka ovat kaikki yhtä tarpeellisia seurueen yhteiselon ylläpitämisen kannalta. Toiset kantavat selässään erilaisia työkaluja, kun taas toisen mukana kulkee eläimiä. Jätit kommunikoivat suomalaisella viittomakielellä.

Lapsuuteen liittyvät teemat ovat askarruttaneet taiteilijaa uran alkuvaiheista asti, jolloin hänen lapsenhahmoiset teoksensa haastoivat kulttuurisia normeja toivottavasta ja sopimattomasta käytöksestä. Nykyään Simonssonin taiteelliseen työskentelyyn vaikuttaa myös havainnot vanhemmuudesta ja hänen omista lapsistaan. Sammaljäteissä näkyy myös taiteilijan kokemus viittomakielen parissa; Simonsson puhuu suomalaista viittomakieltä toisen lapsensa kanssa.

Sammaljättien matka jatkuu syksyllä. Jättien päämääränä on Amos Andersonin Kemiönsaarella sijaitseva kesäpaikka, Söderlångvikin kartano. Kullekin sammaljätille etsitään oma pysyvä paikka kartanon vieressä kasvavasta metsiköstä. Ajan myötä jätit haalistuvat, tarjoavat kasvupohjaa jäkälille ja sammalille, ja kenties hajoavat. Näin jätit sulautuvat osaksi metsän omaa ekosysteemiä.

Näyttelyn on kuratoinut Kai Kartio.

Kim Simonsson

Kuvanveistäjä Kim Simonsson (s. 1974) asuu ja työskentelee Fiskarsin taiteilijakylässä Länsi-Uudellamaalla. Hänet tunnetaan ennakkoluulottomasta tarinankerronnasta ja materiaalien vahvasta tuntemuksesta. Simonssonin ensisijainen työskentelymateriaali on savi, josta hän muovaa eläin- ja ihmishahmoja, usein luonnolliseen tai ylimitoitettuun kokoon. Suupuhalletusta lasista, kuiduista tai arkisista käyttöesineistä valmistetut teokset ovat osa huolellisesti suunniteltuja taruja, joissa vilpittömyys ja mielikuvitusta terävöittävä outous kulkevat rinnakkain.