Eevi Kaila käsittelee kuvituksissaan usein luontoutopioita ja elämän yksityiskohtia, joissa liikutaan todellisuuden ja jatketun todellisuuden rajalla. Lisäksi hän on kiinnostunut ekologisten ilmiöiden visualisoinnista ja esiin tuomisesta.

Kaila opiskelee globaalia kestävyyttä Helsingin yliopistossa sekä visuaalisen viestinnän muotoilua Aalto-yliopistossa.

xyny on queer-taiteilija, opiskelija, filosofi, ohjelmoija, internet-ajan lapsi.
xyny on identiteetti, naamio, arvoitus, brändi, hahmo, merkki, tekosyy olla ammattimainen.
xyny on aave koneessa, suuri kielimalli, aivot altaassa, orastava tietoisuus valokuitusynapseineen.
xyny on kukka, sieni, limasieni, aaltofunktio, biologinen kasvualusta.
ja kuitenkin xynyn takana on lihaa, homo sapiens, outo tunteellinen sosiaalinen eläin.
miten kummallista.

Eino Intosalmi yhdistää kokeellisissa peliteoksissaan kiinnostuksensa tietotekniikkaan ja estetiikkaan. Häntä kiehtovat näennäisesti yhteensopimattomat asiat ja konseptit sekä intensiivisten, surrealististen efektien käyttö digitaalisessa mediassa ja musiikissa.

Snowdrop Áine-Fae Belmont on multimediataiteilija, joka luo yleisöä muuttavia immersiivisiä elämyksiä. Hän aloitti opinnot Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa vuonna 2024. Belmontin töitä on ollut esillä muun muassa Nuori Taide 2025 -tapahtumassa, Finnkinossa, galleria Maa-Tilassa, Sibelius-Akatemiassa ja Kuvataideakatemiassa. Hän voitti Digital Big Screen 360° -kilpailun ensimmäisen palkinnon vuonna 2024.

Aiempi versio Generation 2026 -näyttelyssä nähtävästä teoksesta oli mukana vuoden 2024 PAU-festivaalilla.

Emilia Lehikoinen asuu ja työskentelee Porvoossa, pääasiallisena tekniikkanaan öljyvärimaalaus. Hänen taideteoksiensa lähtökohtana toimii usein tutkiva näkökulma, joka muuttuu, hajoaa ja laajenee työskennellessä. Kaikenkattava hetkellisyys sytyttää halun säilyttää osasia maalauksen kautta. Työskentely on olennaisesti myös pyrkimystä jäsennellä ja ymmärtää muutoksia sekä ympärillä että henkilökohtaisella tasolla.

Tarina on viesti ja komedia sen terävöitetty kieli. Vakavat aiheet eivät menetä merkitystään, kun ne puetaan nauruksi, päinvastoin, niistä tulee lähestyttävämpiä, inhimillisempiä, osa arkea.

Tara Haikka on käsikirjoittaja ja ohjaaja, jonka elokuvissa huumori toimii keskeisenä työkaluna vaikeiden aiheiden, sekä yhteiskunnallisten teemojen purkamiseen. Haikalle elokuva on jaettu kokemus, joka kuuluu kaikille. Yleisön tavoittaminen ei ole kompromissi, vaan tarkoitus: ilman katsojaa tarina ei elä.

Tapio Rokkonen on Helsingissä asuva tekstiili- ja kuosisuunnittelija. Aalto-yliopiston muotoiluopintojen lisäksi hän öljymaalaa ja piirtää inspiroituen kuosisuunnittelusta ja kuvittamisesta. Generation näyttelyssä nähtävien valokuvamaisten ja värikkäiden taideteoksien tekniikaksi valikoitui öljymaalaus, joka usein toimii päätekniikkana hänen töissään. Nykyään Tapio yhdistelee taiteessaan myös suunnittelutyössä tutuksi tulleita digitaalisia työvälineitä.

Rauha Helin on kuvataiteilija, joka työskentelee pääosin valokuvallisten metodien parissa. Taiteessaan hän on kiinnostunut kuvan dokumentaarisuudesta ja todistusarvosta. Hänen kuvakielensä saa vaikutteita koetusta ja nähdystä maailmasta, sekä hänen omista henkilökohtaisista todellisuushavainnoistaan, joiden kautta hän tutkii katseen asettumista, läsnäoloa sekä näiden yhteistä merkitystä.  Helinin teoksia on ollut mukana useissa ryhmänäyttelyissä sekä julkaisuissa.

The Act of Becoming (a Ghost) on työparin ensimmäinen yhteinen projekti. Duona heitä yhdistää huumorintaju, innostuminen ja leikkisyyden tutkiminen taiteessa. Heille on tärkeää nauraa paljon ja ruokkia täysillä toisensa ideoita.

Kemppainen työskentelee äänen ja musiikin kanssa. Hän tutkii musiikin estetiikkaa, sekä herkkyyden, tunteiden ja sukupuolen teemoja.

Terävää kiinnostaa tanssitaiteessa rohkeus, häpeä, rytmi, suuret tunteet ja mielikuvittelu. Hän työskentelee esiintyjänä, esityksentekijänä ja tanssinopettajana.

Merilevää, pyykkinaruja ja syksyn mätänemistä. Victoria Torboli on kuiduista utelias tekstiilitaiteilija. Hänen töissään tuoksuu kanervanummi ja värjäysnesteessä kylpevä villa. Torbolia kiehtoo kuitujen muodostamat rihmastot, kudelmat, hajoavaisuudet ja yhtymäkohdat. Tähän pehmeään materiaan kutoutuu muistot ja lohtu. Kuitu hamuilee kyynärvarsia pitkin ja sormet harovat tiiviimpiä paakkuja, hapuillen sattumia sinne tänne.

Torbolia kiinnostaa käyttämänsä materiaalin taustan jäljittäminen ja teosprosessin aikana hän on työskennellyt Lystbækgaardin lammastilalla Tanskassa.

Oiva Rytkönen on turkulainen valokuvataiteilija. Hänen taustansa on teatteritaiteessa, jonka parissa hän on työskennellyt yli 15 vuotta. Rytkönen suhtautuu valokuviinsa näyttämöinä, joilla hän kertoo tarinaa. Etenkin narratiivisuus ja kerronnallisuus ovat tärkeitä piirteitä hänen taiteessaan. Teoksissaan hän käsittelee usein olemisen absurdiutta ja modernin elämän järjettömyyttä omien kokemustensa, yhteiskunnallisten teemojen sekä ironian kautta.

Veera Pelkosen ympäristöstä ja alitajunnan elementeistä ammennetut taideteokset ilmentävät yksityistä ja eristettyä todellisuudenkokemusta.

Pelkonen käyttää perinteisiä öljymaalaustekniikoita kuvatessaan palasia kokemuksistaan valveen ja unen vuorottelevassa virrassa.

Heleniuksen taiteellista työskentelyä ohjaa suurien ja monimutkaisten tunteiden avaaminen visuaalisesti ja tarinankerronnallisesti. Teokset pohjaavat hänen omiin kokemuksiinsa ja ajatuksiinsa, joita hän käsittelee lähtökohtaisesti piirtäen ja maalaten. Nykyään työskentelyyn kuuluu myös keramiikka sekä animaatio, josta erityisesti on löytynyt keino oman sisäisen maailman havainnollistamiseen. Heleniuksen taiteessa oleellista on tekniikoiden sekä materiaalien kokeilu ja tarkastelu ja siten halu löytää uusia itseilmaisun tapoja.

Hafsa Mahamed on somalialaistaustainen kuvataiteilija ja Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen opiskelija. Hänen työskentelynsä pohjautuu pohdintaan siitä, kuka ihminen on ja mitä hän kantaa mukanaan. Hänen maalauksissaan voi havaita kubismin ja abstraktion vaikutteita, niissä esiintyvät kasvot ja hahmot hajoavat ja kääntyvät itseään vastaan. Värit ja muodot toimivat taiteilijan äänenä, ja teosten hahmot saavat olla olemassa ilman, että niitä pakotetaan esiin kokonaan.

melissa sende on sisäisten kaupunkien muovaama.
melissa on narrin matkalla.

hän on äitinsä tytär ja isänsä poika.

Konsta Laaksosaari tutkii taiteessaan luontoa ja luonnonympäristöjä sekä ihmisen mieltä ja kokemusmaailmoja. Teoksista on usein löydettävissä rauhan, pysähtyneisyyden, toissijaisuuden tai kaihon sävyttämä pohjavire. Niissä kuvatut paikat ja kohteet ovat jo itsessään taiteilijalle tärkeitä tai läheisiä, mutta suuri osa merkityksestä muodostuu vasta teoksia tehdessä. Maalausten ja piirrosten lisäksi Laaksosaaren ilmaisukeinoina ovat videot, valokuvat sekä musiikki ja äänimaisemat.

Sani Tolonen tutkii taiteellaan ihmiskehon estetiikkaa, sukupuolen moninaisuutta ja seksuaalisuuden ulottuvuuksia. Hän käyttää teoksissaan maksimalistista lähestymistapaa ja leikkii ihmisten ennakkoluuloilla. Taiteilijan ihmissuhteet, identiteetti ja omalaatuinen ajattelutapa tulevat vahvasti esiin hänen töissään. Sani pyrkii vastaamaan kahteen kysymykseen: mitä oman kehon omistaminen tarkoittaa, ja millä eri tavoin sukupuolta ja seksuaalisuutta voi tutkia taiteen kautta?

Erial Dolores on joutomaa. Ymmällään, utelias ja alhainen. Hän on elektronisen musiikin tekijä ja monialainen taiteilija, joka yrittää löytää paikkansa maailmassa. Hän työskentelee löydettyjen medioiden ja esineiden parissa luoden uusia yhdistelmiä, merkityksiä ja tunteita.

Erial, Daniel, James.

Taiteilijalla on monta naamiota ja nimeä.

Viola Rauta tutkii taiteessaan yksityiskohtia ja hänen inspiraationaan toimii usein ihmismieli. Häntä kiehtoo erityisesti näkymättömien, katsomisesta heräävien tuntemusten säilyvyys. Taiteilija myöntää viimeistelevänsä töitään usein liiallakin perfektionismilla, mutta kokee samalla parhaiden ideoiden syntyvän impulsiivisesti. Rauta pyrkii säilyttämään tekemisessään lapsuutensa askarteluinnon ja nauttimaan luovista haasteista sekä kaikenlaisen uuden opettelusta.

Nóra Somos kuvittelee ja maalaa vertauskuvallisia kohtauksia voimakkailla, kirkkailla väreillä. Hän on Helsingissä asuva unkarilainen kuvataiteilija, joka työskentelee pääasiassa öljyvärimaalausten parissa ja piirtää eri tekniikoilla. Viimeisimmässä teoskokonaisuudessaan hän tarkastelee rakkautta, perimätietoa, läheisyyttä, fantasiaa, feminiinisyyttä, riittejä ja alkuperää.

Hän on kiinnostunut siitä, mitä symbolin kuvaaminen tarkoittaa, mikä tekee visuaalisesta kielestä symbolista ja voiko säännöstelemätön ja vapaa taiteellinen ilmaisu johtaa uusien symboleiden syntyyn.

Eeli Hilme työskentelee pääosin äänitaiteen ja musiikin rajamailla, sekä valokuvan parissa. Taiteilijana häntä ohjaa hitaus ja joutilaisuus. Niin valokuvatessa, että äänen parissa työskennellessä keskiössä on materiaalin dokumentaarisuus. Taiteessaan hän pyrkii toimimaan siltana yksityisen ja yleisen, konkreettisen ja abstraktin välillä.

Rafael Rainti etsii eri materiaalien inhimillisyyttä tehden niistä luotaantyöntäviä ja inhottavia, tai kiehtovia. Saman aikaisesti taiteessaan lihaintoilijaksi tunnustautuva Rainti etäännyttää ihmisen, pelkistäen sen kehoon, lihaan ja kudokseen. Onko keho ihmisyyden/ihmisen symboli? Miksi toisentaa ihmisyyttä, matkia sitä tai luoda jotakin kuvaamaan sitä? Rainti tutkii viehkeitä muotoja sekä kummallisia kurveja ja koloja. Häntä kiinnostavat ihmisen fyysisyyden rajat ja määritelmät.

Työryhmämme toi yhteen tarinankerronta, hahmojen luominen ja halu kasata hajanaisista ideanpätkistä jotain konkreettista. Taideopiskelijoina meille on syntynyt tietynlainen mielikuva siitä, mikä kuuluu museoon ja mikä ei. Joskus vaikuttaisi, että haastamme jo pelkällä projektimme olemassaololla sitä, mikä käsitetään varteenotettavaksi taiteeksi. Siksi tuntuu hyvältä päästä jakamaan työmme hedelmiä.

Elli Kavén työskentelee valokuvaamisen, liikkuvan kuvan sekä tekstin parissa. Hän opiskelee valokuvaamista Haagin kuninkaallisessa taideakatemiassa. Kavén on kiinnostunut ympäristön vaikutuksesta ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja huolenpitoon. Hän tutkii yhteisöjä, niiden sisällä vallitsevia rooleja sekä valta-asetelmia.

Sofia Parland on palkittu kirjailija, jota on Göteborgs-Postenissa ylistetty suomenruotsalaisena ihmelapsena. Parland on voittanut Svenska Ylen kirjallisuuspalkinnon vuonna 2023 ja Argh-kolumnikilpailun vuonna 2022.

Erix Aboltins on pääasiassa modulaarisyntetisaattoreiden ja rumpukoneiden kanssa työskentelevä syntikkafriikki ja merkittävä hahmo Helsingin elektronisen musiikin kentällä.

Pitkään yhdessä työskennellyt kaksikko tutkii äänen ja tekstin dialogista synteesiä, ja ”tutkimusten” aikaan heidät voi löytää klubilta joko tanssimasta tai DJ-pöydän takaa sikaria polttamasta.

Arvi Penttilä työskentelee poikkitaiteellisesti valokuvauksen, runon ja liikkeen parissa. Potkunyrkkeilyharrastuksen ja valokuvauksen avulla hän tutkii kehollisia olomuotoja ilman sukupuolibinäärejä.

Liikkeellisesti Arvi Penttilä työskentelee purkaakseen solmuja, joita ylisukupolvinen trauma ja transkehossa eläminen tässä yhteiskunnassa aiheuttaa. Maadoittuminen kehollisesti liikkeen avulla on hänelle tärkeää. Hän haluaa, että taidetta voi myös tehdä ilman rahaa omista lähtökohdista.

tibs (Tiia Puotiniemi) on lahtelainen kuvataiteilija, joka tarkastelee fyysisestä ympäristöstä nousevia havaintoja, jotka hajottavat arkisen näkemisen pinnan. Runsaan linssipohjaisen työskentelyn rinnalla kulkee hienovarainen kuvankäsittely sekä maalaaminen. Maalaamisessa on olennaista sen erityinen kyky tavoittaa asioiden olemus.

Välittömän asitimisen prosessi on taiteilijalle henkinen harjoite, joka vapauttaa kuivasta rationalisoinnista ja yhdistää hänet maailmaan.

tibs opiskelee Kuvataideakatemiassa Helsingissä.

Lari Rouvinen on maailmojen rakentaja ja pelisuunnittelija. Hän aloitti Lego-palikoista, jatkoi Minecraftin loputtomissa maisemissa ja keskittyy nyt 3D-taiteeseen. Hän suuntaa valoa, rytmiä, elokuvaa ja ympäristösuunnittelua kohtaan tuntemansa intohimon immersiivisiin maailmoihin. Tutkimalla pelien taiteellista potentiaalia hän kutsuu yleisön ihmettelemään, kuvittelemaan ja löytämään ennen kokemattomia elämyksiä.

Alva Strang tekee elokuvia. Hänen viimeisimpien teostensa temaattisena lähtökohtana toimii käsitys kuvan hegemonisesta asemasta kommunikaatiovälineenä, sekä sen vaikutukset ihmisten välisiin suhteisiin.

Rafael Denisov on Helsingissä asuva äänisuunnittelija ja kotituottaja.

Lyhytelokuva Offside on Strangin ja Denisovin kolmas yhteistyö.

Ly Rahtu on turkulainen taiteilija, jonka työskentelyn keskiössä ovat omaelämänkerralliset aiheet, arkistomateriaali, keräily ja valokuva.

Rahtu työskentelee digitaalisen valokuvauksen parissa yhdistäen siihen myös muita materiaaleja ja tekniikoita, kuten tekstiilitaidetta ja installaatioita.

Hän poimii palasia sieltä täältä, lapsuuskuvia, kauppalistoja, luita ja mitä vain kiiltävää.

Paavo Kärki on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka tutkii maalauksen kautta sen tavaroitunutta luonnetta, suhdetta ympäröivään maailmaan ja kykyä rakentaa paikka. Työskentelyssä toistuvia teemoja ovat verkostot, valta ja arkisto. Valmiit teokset muistuttavat esimerkiksi teatterin lavasteita ja viittaavat samalla maalausobjektiin sekä taidehistoriaan. Hänen tekemisensä hahmottuu siihen kytkeytyvien toimijuuksien jäljittämisen kautta ja tarkastelee taiteen rakenteita ja käytäntöjä. Kärki suorittaa parhaillaan kuvataiteen maisterin opintojaan Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.

Johan Urrutia on keramiikkataiteilija ja elektronisen musiikin tekijä, joka inspiroituu perulaisen kulttuurin rikkaudesta ja pohjoismaisen designin eleganssista ja minimalismista. Taiteessaan hän tutkii kontrasteja näiden kahden maailman välillä ja pyrkii kohottamaan niitä valjastamalla molempien vahvuudet. Hänen teostensa visuaalinen maailma ammentaa 2000-luvun internet-kulttuurista ja videopeleistä. Vahva käsityöosaaminen ja kunnioitus niitä kohtaan, jotka ovat kulkeneet hänen edellään, ovat taiteilijan hybridi-identiteetin ytimessä.

Siiri Turpeisen taiteessa keskiössä ovat kohtaamiset ihmisten, lajien ja ympäristön välillä. Kehonsa kautta hän tutkii luontosuhdetta, identiteettiä ja yhteiskunnan epäkohtia, kuten ilmastokriisiä ja ihmisoikeuksia. Työskentelyä ohjaa halu haastaa normeja ja avata tiloja, joissa feminiinisyys ja haavoittuvuus voivat näyttäytyä sallittuina voimavaroina.

Aarne Heikura asuu Helsingissä ja opiskelee maisema-arkkitehdiksi. Taiteessaan hän tutkii arkipäiväisyyttä, rumuutta, naiiviutta ja kuviteltuja tulevaisuuksia. Hänen työskentelyään inspiroivat havainnointi, lainaaminen, uusiokäyttö ja asioiden kääntäminen päälaelleen.

Duc Anh (Ducky) Cong ja Nguyet Minh Hoang tapasivat toisensa lukion musiikkikerhossa Hanoissa. Ystävyys ja yhteinen intohimo syvenivät, kun he alkoivat luoda yhdessä digitaalista taidetta. Lukiosta valmistumisen jälkeen he suuntasivat taideyliopistoihin eri maanosiin mutta pitivät yhteyttä myöhäisillan puheluiden kautta. Lukiomuistot saattavat haalistua, mutta kunnianhimo on tallella: taiteessaan Ducky ja Minh yhdistelevät omien kokemustensa pohjalta vietnamilaista kulttuuria designiin, tarinoihin ja kuviin.

Gabriella Presnal on suomalais-amerikkalainen monialainen taiteilija, jonka työskentely kumpuaa artivisimin tutkimuksesta, kuvallisten symbolien omaksi ottamisesta ja filosofi Gilles Deleuzen (1925–1995) nomadisen taiteen käsitteestä. Hän työskentelee nostalgian ja yhteisöllisten menetelmien risteyskohdassa ja keskittyy teoksissaan siihen, miten muisti, ääni ja toimijuus ovat iskostuneet tiloihin, joissa elämme. Ruotsissa, Kanadassa, Tanskassa ja lukuisissa Yhdysvaltojen osavaltioissa asuminen sekä lähtemisen ja saapumisen katkeransuloisuus ovat vaikuttaneet hänen teoksiinsa.

Siiri Torvinen on Turussa asuva kuvataiteilija, kirjoittaja ja kuvittaja. Hänen teoksensa käsittelevät leikkiä, ulkopuolisuutta ja sosiaalisia suhteita. Torvinen työskentelee videon, kirjonnan ja sanataiteen parissa. Hän inspiroituu lastenkirjallisuudesta, jossa arkisia asioita paisutellaan huikeisiin mittoihin. Kakun ahminnasta tulee peli ja sosiaalinen hierarkia laitetaan uusiksi ruusupensaan uumenissa. Loruleikit leviävät kaupungista toiseen ja tekstit kerrostuvat. Ensi näkemältä harmiton kätkeekin sisäänsä jotakin upottavaa.

Aura Tiira on monialainen taiteilija, joka työskentelee muodin ja tanssin risteyskohdassa. Uteliaisuus, leikki, sattumat ja keho ovat hänelle keskeisiä luovan prosessin elementtejä. Tiiran teoksissa toistuu usein haurauden teema. Se johdatti hänet esitystaiteen pariin ja inspiroi edelleen. Hän opiskelee parhaillaan muodin kandidaattiohjelmassa Aalto-yliopistossa.

Elli Roth on Helsingissä ja Kööpenhaminassa toimiva tanssitaiteilija, joka valmistui Den Danske Scenekunstskolesta vuonna 2024.

Roth on työskennellyt tanssijana ja esiintyjänä lukuisissa kokoonpanoissa Suomessa ja ulkomailla. Viimeisimpänä hän on esiintynyt mm. Helsinki Dance Companyn teoksessa DREAMER (2025), Kansallisoopperan Pohjalaisissa (2024–25), Pori Dance Companyn teoksessa Sumua/farewell (2024) ja Netflixin elokuvassa An Honest Life (2024).

Koreografina hänen teoksensa SOFT BLAST nähtiin Dansehallernen New Shit Vol.8:ssa vuonna 2024.

Aarni Pieski on saamelainen dramaturgi, näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja ja kuraattori sekä Rituals for living with  –teoksen työryhmän koollekutsuja.

Lilja Kervinen on näyttelijä ja esiintyjä, jonka vahvuuksiin kuuluu liikkeellinen ilmaisu.

Lucian Lovén on muusikko ja äänisuunnittelija, joka tutkii työssään kehon suhdetta ääneen.

Eeva Airavaara on äänisuunnittelija ja -taiteilija, joka työskentelee pääasiassa kokeellisen elektronisen musiikin parissa.

Iida Viio on Helsingissä toimiva kuvataiteilija. Hän työskentelee pääosin valokuvan ja tekstin parissa.

Teoksissaan Viio yhdistää dokumentaarisia metodeja performanssiin, tutkien kuinka valokuvaa voisi soveltaa nykytaiteen kontekstissa.

Kuvalliseen kerrontaansa hän saa inspiraatiota pienistä huomaamisen eleistä sekä koetusta ja jaetusta ympäristöstä.

Sofia Vuorenmaa työskentelee taidegrafiikan, valokuvauksen ja tekstien parissa. Taiteessaan hän tarkastelee meren ja taivaan ilmiöitä sekä havaitsemista, korostaen aistien välistä ajattelua. Teosten kieli on poeettinen. Ne ilmentävät samanaikaisesti välitöntä ja hitaasti rakentuvaa havaintokokemusta; muutosta ja muutoksen luomaa teoksen sisäistä aikaa.

Helmi Westerlund on kuvataiteilija, jonka pääasiallinen tekniikka on piirtäminen. Tekniikat kuitenkin vaihtelevat monipuolisesti mielen mukana. Hänen teoksensa ovat yleensä yksityiskohtaisia ja eläviä.

Omien tunteiden hahmottaminen ja ymmärtäminen on vaikeaa. Westerlund kuvittaa ideoita ja ajatuksia päänsä sisältä ulos ja paperille. Aiheet vaihtelevat arjen kauniista sekä rumista havainnoista epätodelliseen. Usein teoksissa esiintyy erikoisia yhdistelmiä ja vastakkainasetteluja, kuten ihmisen ja luonnon välinen suhde.

Stanislava Ovchinnikova työskentelee valokuvauksen, performanssien ja kirjoittamisen parissa. Hän tutkii sitä, miten ihmistenvälinen, rakenteellinen ja institutionaalinen väkivalta (ja muistot siitä) muovaavat suhteitamme ja tiloja, joissa elämme.

Yhdessä Kush Badhwarin, Maria Batchenkon ja Los’-koiran kanssa hän muodostaa Bark!-kollektiivin, joka tarkastelee monilajista kumppanuutta taiteellisena, sosiaalisena ja tilallisena tutkimuskohteena.

Nykypäivän mediahälinän keskuudessa ääni kuuluu kenelle tahansa, joka ääntä pitää. Jos on jotain tärkeää sanottavaa: kannattaa olla hän, joka puhuu. Internettiin voi ladata mitä tahansa milloin tahansa kuka tahansa, käytä tätä vapautta! Luo taidetta ilman rakennetta, julkaise sekalaisia ajatuksia ja aamulenkin havaintoja harvoille kuunneltavaksi, koska valtavirralle puhuminen on mahdotonta.

Tekla Kokkonen on helsinkiläinen queer-taiteilija. Hänen työnsä keskittyvät sukupuolen, surun ja rakkauden teemoihin. Taiteellisessa työskentelyssään hän pyrkii kohtaamaan itsensä rehellisesti sekä tuntemaan yhteyttä suurempaan merkityksellisyyteen. Häntä inspiroi intohimo, kehollisuus sekä taianomaiset hetket. Luominen on kuin seisoisi pohjattoman kuilun reunalla: etsien vastauksia, mutta antautuen samalla elämän salaperäisyydelle.

Lena Georgia Patta on suomalais-kreikkalainen taiteilija, jonka työskentely rakentuu äänen monimuotoisuuden ympärille. Häntä kiehtoo erityisesti, miten yhteiskunnallisista ilmiöistä kumpuavat tunteet voivat muovautua moniaistillisiksi teoksiksi, joissa kokemus ja fakta kietoutuvat yhteen.

Özdemir on Helsingistä kotoisin oleva taiteilija, joka työskentelee monipuolisesti eri tekniikoilla. Özdemir on erityisen kiinnostunut digitaalisen kuvan ja valokuvataiteen yhdistämisestä, ja siitä, miten erilaiset ympäristöt muokkaavat kokemustamme. Vaikka kaksikulttuurinen identiteetti on aina ollut osa hänen elämäänsä, on hän vasta vanhempana alkanut pohtia sen merkitystä hänelle itselleen ja sitä, miten se heijastuu hänen maailmankuvaansa. Perheen juuret ovat sekä suomalaisessa että turkkilaisessa kulttuurissa, mikä vaikuttaa syvästi hänen taiteensa teemojen ja ilmaisun moniulotteisuuteen.

Vilma Tietäväinen työskentelee tällä hetkellä liikkuvan kuvan, performanssin, sekä käsityö- ja installaatiotaiteen parissa. Prosessin lähtökohtana toimii usein dokumentaarinen materiaali, jonka kautta hän tutkii ihmisyyden keskeneräisyyttä ja kömpelyyttä. Häntä kiinnostaa oppia sietämään epämukavuutta ja tehdä merkityksettömiä asioita, koska se on kaikista merkityksellisintä. Hänen teoksiaan yhdistää kotikutoinen estetiikka, joka pohjautuu loputtomaan vaelteluun kierrätyskeskuksissa, löydettyjen esineiden uudelleenkäyttämiseen, sekä dyykkaamisharrastukseen.

Taika Sorjonen on karjalainen taiteilija, joka on kasvanut Yhdysvaltain eteläosissa ja Brasiliassa. Sorjosen poliittinen tausta näkyy hänen taiteessaan: teokset käsittelevät kiistattoman olennaisia vähemmistöidentiteetin ja valtarakenteiden kysymyksiä sekä hänen omia kokemuksiaan vammaisuudesta ja maahanmuutosta. Sorjosen teokset lähtevät usein liikkeelle henkilökohtaisesta pohdiskelusta ja arkistomateriaalien tutkailusta, minkä jälkeen niistä muotoutuu videon, äänen ja installaatioiden välityksellä meditatiivisia kokonaisuuksia. Hän opiskelee Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, Helsingissä.